Suomi ilmaisee kunnioitustaan sodan ajan uhrauksille muistomerkkien, hautausmaiden ja muistopäivien kautta, joilla huomioidaan erityisesti talvi-, jatko- ja Lapin sodissa palvelleet veteraanit ja menehtyneet. Veteraanit saavat erikoiskohtelua, kunniatapahtumia sekä kouluihin ja kuntiin suunnattuja opetusohjelmia. Muistaminen näkyy myös virallisissa tilaisuuksissa ja puolustusvoimien aktiivisessa osallistumisessa seremonioihin. Nämä teot eivät pelkästään tuo esiin menneisyyttä, vaan myös vahvistavat yhteistä historiallista muistia, joka yhdistää eri sukupolvet. Sotien muistaminen toimii perustana suomalaiselle identiteetille ja lujittaa kansallista itsetuntoa, samalla kun se lisää erityisesti nuorten ymmärrystä historian merkityksestä nykypäivän yhteiskunnassa.
Suomalainen kirjallisuus ja elokuvakulttuuri ovat olleet merkittävässä asemassa toisen maailmansodan muistiperinnön ylläpitämisessä ja vahvistaneet kansallista identiteettiä. Väinö Linnan “Tuntematon sotilas” sekä monet kotimaiset sotaelokuvat kuvaavat sodan todellisuutta koskettavasti, avaten kokemuksia niin rintamalta kuin kotirintamaltakin. Näiden teosten kautta yleisö pääsee lähelle menneisyyden tapahtumia ja ymmärtää sodan inhimillisen vaikutuksen. Kulttuurintuotanto toimii siltana historian ja nykyhetken välillä ja edistää avointa keskustelua menneisyyden opetuksista. Ne auttavat myös turvaamaan sen, että tulevat sukupolvet säilyttävät tiedon sodasta ja sen vaikutuksista Suomen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kehitykseen.
Toisen maailmansodan historia on vahvasti mukana suomalaisessa kouluopetuksessa, jossa painotetaan kriittistä ajattelua ja kykyä eläytyä menneisyyden tapahtumiin. Oppilaille opetetaan sotien kulkua sekä kansallisesti että kansainvälisesti, keskittyen poliittisiin päätöksiin, sotilaallisiin strategioihin ja sodan vaikutuksiin arkipäivän elämään. Opetuksen tukena järjestetään vierailuja museoihin ja muistomerkeille, joissa historia tulee eläväksi kokemukseksi. Veteraanien koulukäynnit tarjoavat oppilaille suoran yhteyden aikalaisten kertomuksiin. Näiden oppimismenetelmien avulla rakennetaan ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta on selviytynyt vaikeista ajoista ja miksi menneisyyden muistaminen on edelleen tärkeää osana kansallista kasvatusta ja identiteetin rakentamista.
Toisen maailmansodan aikainen kestävyys ja peräänantamattomuus ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen identiteettiin ja muodostaneet keskeisen osan kansallista arvopohjaa. 'Sisu' – tahdonvoima ja rohkeus kohdata vaikeudet – nousi tunnetuksi juuri sodan vuosina ja on siitä lähtien elänyt mukana suomalaisessa ajattelussa. Tämä ominaisuus ei ole jäänyt historiaan, vaan heijastuu edelleen nykypäivän politiikassa, urheilussa, kasvatuksessa ja arjessa. Sodan opetukset ovat muovanneet suhtautumista haasteisiin: niitä ei pelätä vaan niihin tartutaan määrätietoisesti. Sitkeys on muodostunut yhteiseksi arvolupaukseksi, jota yhteiskunta vaalii ja välittää tuleville sukupolville esimerkkien, kulttuurin ja opetuksen kautta, vahvistaen kansallista yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta.